Aamu alko huonosti. Kun olin tekemässä aamupalaa, sitä samaa aamupalaa minkä syön joka aamu, niin iskä tuli keittöön ja kuori mulle hyvää hyvyyttään omenan, koska tiesi, että mun aamupalaan kuuluu se omena. Se omena oli aivan liian  pieni, se oli valinnut väärän omenan. Meinasin alkaa itkeä tuskaillessani sitä, että mistä saan sen 20 kcal jotka nyt jäi puuttumaa. En kehdannu sanoo sille, etten voi syödä sitä ku se yritti vaan olla ystävällinen. Mä haluun syödä kaikki sallitut kalorit tarkalleen. Must on outoo, että vaikken ookkaan laiha mun ajatukset silti on välillä tälläsiä. pari päivää sitte joku omena  ei välttämättä olis haitannu. Lopetin kokonaan sen mun satunnaisen tupakan polton, nyt tekis mieli hakee roskiksesta ne tupakat ja polttaa, koska se kuluttaa kaloreita. Mä oon yrittäny laihduttaa sillä periaatteella, etten mee sieltä mistä aita on matalin. Musta se on oikomista, jos oksentaa, musta se tarkottaa sitä, ettei itsekuri oo riittäny syömättömyyteen. Tupakkakin on oikomista koska ei tarvitse nähdä vaivaa kuluttaakseen kaloreita.Nyt syön jouluu asti 1200 kcal ja joululomalla kahtenä päivänä 2000 kcal ja sit taas jatkan 1200 kcal päivillä.

Mun onneks tänää ei oo kouluu, ei kiinnosta siellä oleminen yhtään. Ja kohta on jouluki. Ootan innolla niitä musikaalin harjoituksia :> ehkä mun elämässä on hyviäki puolia. Oon aina niin kauheen negatiivinen :D Mua vaan ärsyttää ku kaikki yrittää kotona ja koulussa tunkea nenänsä mun asioihin. Jos haluun jotain kertoa, ni enköhän mä sen itse kerro.